Kevät tuo katutyöt

Kohta alkaa jälleen se ihana aika, kun kadut ja ennen kaikkea pyörätiet reikiintyy yllätyksellisesti. Ihaninta on tietenkin se, kun katutyötä tekeviä tahoja ei pyöräily ja sen sujuvat ja turvalliset väliaikaisratkaisut kiinnosta. “Sehän on aivan sama mistä ne [pyöräilijät] ajaa ja tietenkin me pidetään traktorit, kuorma-autot ja työtekijöiden omat autot parkissa pyörätiellä. Pääasia on, että autoliikennettä ei häiritä!” Vaikka korjausalue olisikin rajautunut vain autokaistoille, kaikki tarveaineet (koneet, kauhat, hiekat, kaukolämpöputket, yms) on aina varastoitu pyörätielle. Koska on aika muuttaa tätä yleiseksi käytännöksi tullutta tapaa ja ottaa huomioon kaikessa ja kaiken aikaa pyöräily ja kävely? Onhan meillä siitä vastaava virastokin, mutta missä on muutos?

Muutama esimerkki-case Helsingistä:

MANNERHEIMINTIEN TYÖMAA FORUMIN EDESSÄ KESÄLLÄ 2011

Ensimmäinen kerta kun pyöräilijöiden sujuvuutta ja turvallisuutta on Helsingissä mietitty. Kiitos siitä KSV:lle, joka oli osana suunnittelemassa työmaanaikaista järjestelyä. Lisäksi KSV seurasi kyseistä kohtaa kameravalvonnalla ja patisti urakoitsijoiden kuorma-
autoja ym. siirtymään pyörätien väliaikaisratkaisulta, jotta molemmat luiskat sekä kadulle ja siltä takaisin, sekä välillä oleva katuosuus säilyisivät pyöräilijöiden käytössä. Ratkaisu oli tehty jopa niin loistavasti, että harva yksityisautoilija jonottaessa Lasipalatsin kohdalla tajusi jonon johtuvan autoilta pyörille luovutetusta kaistasta. Ainakaan media ei kritisoinut (toisalta ei myöskään kehunut) työmaaratkaisuja. Osittain hyvyys johtui myös siitä, että kadun toisella puolella ei vielä silloin kulkenut ollenkaan pyörätietä tai –
kaistaa, mihin pyöräilijät oltaisiin varmasti siirretty korttelin pituiselle matkalle kahdella valoylityksellä. Tulevana kesänä kun Sokoksen edustaa ruvetaan kaivamaan, niin toivottavasti silloin tätä pakkoylitystä ei edes mietitä. Luontevin ja paras ratkaisu on laittaa pyöräilijät työmaan ajaksi sekaliikenteeseen ja silloin pyöräilijöiden turvallisuus taataan alhaisella 20-30km/h nopeusrajoituksella ja “varo pyöräilijää” -liikennemerkillä. Tukholmassa on usein vielä erillinen “pyöräkaista/-tie suljettu” -tekstiliikennemerkki “varo pyöräilijää” –
merkin yhteydessä, jotta asia olisi varmasti tiedossa autoille, että pyörät siirtyvät sekaliikenteeseen.

MÄKELÄNKATU MÄKELÄNRINTEEN UINTIKESKUKSEN KOHDALLA SYKSYLLÄ 2011

Pyörätie ja jalkakäytävä poikki useista kohdista ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta ja suunniteltua kiertoreittiä. Usein kuoppa oli aidattu siten, että jotenkin siitä olisi pystynyt ajamaan pyöräilijät liikenteen puolelta pyörätietä, jalankulku nurmikon puolelta jalkakäytävää työmaan ohi. Jos siinä olisi vielä ollut sekä ennakkomerkit pyörille ja autoille ennen työmaata, työmaan kohdalla ja selkeät tilapäisviivat maassa. Mutta ne työkoneet, tarvikkeet ja veijareiden autot. Niitä oli parkissa tukkien pyörätie/jalkakäytävä täysin. Mikä olisi voinut olla toinen tapa hoitaa kyseinen kohta, kun ajattaa kaikki päin aitoja ja traktoreita? Kierrättää pyörät ja jalankulku edellisessä ylityksessä toista puolta? Entä Uintikeskukselle menijät? Ei ole kovin reilua kaksinkertaistaa pyöräily- ja kävelymatkaa vain sen takia, että autoliikenne pääsee ajamaan normaalinopeutta työmaan ohi edes sitä tajuamatta. Entä muut vaihtoehdot: 1. Kaista autoilta pyörille ja jalankululle, ja riittävät betoniset suojamuurit, jotta turvallisuus säilyy. Samalla luonnollisesti työmaamerkit ja alennettu nopeusrajoitus autoille. 2. Mikäli työmaan kesto olisi ollut pitkä, nykyisten autokaistojen kavennus täysin uusilla kaistaviivoilla (autokaistojen lukumäärä pysynyt samassa) ja pyörille ja jalankululle tilaa ajoradalta em. tavoin. Harvoin ensiksi mieleen tullut ja helpoin tapa on paras tapa.

PACIUKSENKADUN TYÖMAA SYKSY 2011

Lämpolaitos päätti vaihtaa kaukolämpöputkia ja sillä seurauksella yksi pyöräilyn pääreiteistä katkastiin yksinkertaisesti aidalla ja pyöräilijät ja kävelijät ohjattiin kadun toiselle puolella kulkevalle pyörätielle (sielläkin seisoi loppuvaiheessa asfalttiautot ym. harjakoneet tukkien pyörätien). Ikävästi vielä pääreitti kulkee kaksisuuntaisena juuri suljettua puolta pitkin. Työmaalta löytyi Googlen satelliittikarttaan piirretty epäselvä kuva suljetusta normaalireitistä ja tilapäisreitistä. Voi, kun jonain päivänä autokaista katkaistaisiin samoin ja varustettaisiin epäselvällä kuvalla. Mutta mitä vielä, ottavat autojen puuttuvan kaistan pyöriltä ja jalankululta tekemällä niille pakkokierron. Tämänkään työmaan kohdalla ei autojen ajonopeuteen puututtu, saatika että autoilta olisi otettu tai kavennettu kaista pyöräilylle (ja kävelylle). Tämäkin kohta kertoi sen tosiasian, mitä rivien välistä voi lukea kun pyöräilyä hehkutetaan virallisissa mm. LVM:n suunnitelmissa.

YKSITTÄISIÄ PIENIÄ TYÖMAITA MUUN MUASSA NEITSYTPOLULLA JA KORKEAVUORENKADULLA, KESÄ/SYKSY 2011

Urakoitsijat ottavat minkä vaan liikennemerkin varikolta katuremontin puolenvaihtoon (tolpassa valmiina merkit). Liian usein tolpassa on myös kelta-musta pyöräily -merkki, vaikka kyseisellä kadulla lain mukaan ajetaan sekaliikenteessä. Mistä moinen epätarkkuus ja kenen on vastuu, jos pyöräilijä jatkaakin ajoa toisen puolen 1.5m leveällä jalkakäytävällä aiheuttaen yllättäviä vaaratilanteita?

KEVÄT 2012

Nyt kun pyöräilyä ja sen hyvyyttä (toistaiseksi ei voi puhuta vielä helppoudesta) lobataan kaikille urbaanina, järkevänä, jopa parhaana tapana liikkua kaupungissa, toivoisin, että myös katutöiden suunnittelijat ymmärtäisivät “arjen designin” kaikkineen hienouksineen myös työmaa-aikaisissa järjestylyissä. Siirryttäisiin käyttäjälähtöiseen ajatteluun, jotta kaikilla ihmisillä olisi tasapuoliset mahdollisuudet liikkua mukavasti ja ennen kaikkea turvallisesti. Luodaan katutyömaille konsepti, missä perusliikennemerkit ja yleisimmät liikenteen ohjaukset olisi selvitettynä. Muutama hyväksi havaittu tapa, mitkä jälleen voidaan kopioida oikeista pyöräilykaupungeista. Hyville tilapäisreiteille saadaan helposti tilaa pysäköinnistä, autokaistojen tilapäisestä kaventamisesta, yhden kaistan poistosta, nurmialueiden asfaltoinnista suojakankaan päälle ym. ja vasta viimeisenä vaihtoehtona katsotaan kadun toiselle puolelle. Oli ratkaisu mikä vaan, kaikissa tilapäistapauksissa pyörien ja kävelyn erottelu pitää olla erittäin hyvä, jopa rakenteellinen. Nyt kun lumi on vielä maassa, Helsingillä on hyvä mahdollisuus kerrata tulevan WDC vuoden katutyömaita ja niiden toimivia, turvallisia ja esteettömiä toteutuksia. Oppia jotain uutta, mistä tehdään jatkossa tapa toimia. Jotain, mihin Helsingissä ei olla vielä totuttu. Nyt on aika yllättää pyöräilijät positiivisesti!

Tukholmassa pyöräilijöiden kulkutapaa arvostetaan ja se näkyy myös tilapäisinfrassa. Kuvia vuosilta 2009-2012 (samoista paikoista löytyy useampi kuva, eli jos joku on kiinnostunut jostain kohdasta tarkemmin, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen):

201_0151_k205_0520_k204_0491_k203_0344_k208_0856_k208_0833_k211_1149_k214_1419_kKuva-0397214_1416_kKuva-0391Kuva-0341169_6952_k173_7324_k187_8778_k187_8776_k

Advertisement

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s